Otsalohkorappeumasta johtuva muistisairausOtsalohkorappeumasta johtuva muistisairaus eli frontotemporaalinen degeneraatio on tullut yleisnimitykseksi oireyhtymille, jotka aiheuttavat aivojen otsalohkojen toiminnan heikkenemistä. Sairaus alkaa yleensä 45 ja 64 ikävuoden välillä.
Otsalohkorappeumasta johtuvassa muistisairaudessa tyypillistä on sairastuneen persoonallisuuden, luonteen ja käyttäytymisen muutos. Käytännössä se tarkoittaa arvostelukyvyttömyyden, huolettomuuden, tahdittomuuden tai estottomuuden lisääntymistä. Toisaalta sairastuneella voi olla aloitekyvyttömyyttä ja lyhytjänteisyyttä. Hän voi myös keskittyä tomerasti johonkin asiaan, eikä pääse siitä ajatuksesta eroon. Se voi olla esim. ruokailusta huolehtiminen. Sairastunut voi joskus olla apaattinen ja myös masennusta voi ilmetä.
Sairastuneen muisti voi olla usein kohtalaisesti säilynyt. Puheen tuottaminen saattaa jossain vaiheessa olla aiempaa työläämpää ja sanoja voi olla vaikea löytää tai niiden merkitys voi olla hämärtynyt. Sairastuneen toiminta on usein ärsykesidonnaista eli ”tehdään sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa” – eikä ajatella esim. tilannetta tai seurauksia. Saattaa olla myös tilanteita, että asiat jäävät kesken, koska joku muu ärsyke vie mennessään. Vaikka siis olisi kirjoittanut tehtävät ylös muistiin siitä, mitä pitää seuraavaksi tehdä, voi tekemisen aikana mieli muuttua ja sairastunut ryhtyykin toiseen puuhaan...
Otsalohkorappeumasta johtuvassa muistisairaudessa tyypillistä on sairastuneen persoonallisuuden, luonteen ja käyttäytymisen muutos. Käytännössä se tarkoittaa arvostelukyvyttömyyden, huolettomuuden, tahdittomuuden tai estottomuuden lisääntymistä. Toisaalta sairastuneella voi olla aloitekyvyttömyyttä ja lyhytjänteisyyttä. Hän voi myös keskittyä tomerasti johonkin asiaan, eikä pääse siitä ajatuksesta eroon. Se voi olla esim. ruokailusta huolehtiminen. Sairastunut voi joskus olla apaattinen ja myös masennusta voi ilmetä.
Sairastuneen muisti voi olla usein kohtalaisesti säilynyt. Puheen tuottaminen saattaa jossain vaiheessa olla aiempaa työläämpää ja sanoja voi olla vaikea löytää tai niiden merkitys voi olla hämärtynyt. Sairastuneen toiminta on usein ärsykesidonnaista eli ”tehdään sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa” – eikä ajatella esim. tilannetta tai seurauksia. Saattaa olla myös tilanteita, että asiat jäävät kesken, koska joku muu ärsyke vie mennessään. Vaikka siis olisi kirjoittanut tehtävät ylös muistiin siitä, mitä pitää seuraavaksi tehdä, voi tekemisen aikana mieli muuttua ja sairastunut ryhtyykin toiseen puuhaan...
